Jouluisaa

Vietin joulun paikassa, jossa kuutamo valaisi meren jään, hanget kimmelsivät metsässä ja kaikkialla vallitsi rikkumaton rauha ja hiljaisuus.

Sisällä, vanhempieni mökillä, oli jouluisa tunnelma. Takkatulen loimutessa ja kynttilöiden valaistessa lötköteltiin äidin verhoamiin tyynyihin nojaillen ja kirjoja lukien.

Ja tietysti syötiin paljon ja hyvin, olihan joulu. Itse tehtyjä ja kauniisti esille asetettuja ruokia ja herkkuja.

Todistusaineistoa

Edellä mainitut myyjäiset tosiaankin tulivat ja menivät. Tunnelma oli mukava, väkeä vilisi nurkissa kiitettävät määrät ja oma myyntikin oli ihan ilahduttava. Myyjäistelin serkkuni kanssa, mutta myimme myös hänen työkaverinsa ja minun isäni tekosia.

Myyjäistuotteet jäivät edellisten vuosien malliin kunnolla kuvaamatta, mutta pari kuvaa tuli sentään myyntipöydästä napattua.

Tänä vuonna pukin konttiin ei ole päätymässä mitään omin käsin tuotettua ja kotonakin jouluniperrykset ja näperrykset ovat jääneet ihan minimiin...

Myyjäisiin!

Huomenna tänne:

http://www.sarka.fi/index.asp?yv=2&av=267&kieli=1


Nähdään!

Myyjäispajailua

Se ainoa myyntitapahtuma, johon näperelyineni vuosittain osallistun, kurkkii jo ihan nurkan takana. Valmistelut aloitettiin tänä vuonna serkkulikan kanssa hyvissä ajoin. Vietimme mökkiviikonlopun saunoen, syöden ja askarrellen.

Hyvissä ajoin aloittaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että mitään olisi varsinaisesti vielä valmiina. Ehei. Osaa myytävistä tuotteista en ole vielä edes aloittanut. Tyypillistä. Jotain sentään olen saanut lähes myyntikuntoon: heijastavia lintuja ja vaakunoita vaikka talvitakkiin laitettavaksi.

Taas näitä :)

Edelliset rintarossit etsivät itselleen toisenlaisen kauppapaikan, mutta väkersin blogin puotiinkin taas muutaman.

Ja näitä on varmasti luvassa vielä syksyn ja talven aikana lisää...

Puoti aukesi

Rintarosseja, olkaa hyvät! Tällä kertaa kovin kesäisissä väreissä.

Tervetuloa poikkemaan Nurkkakauppaan, sieltä niitä saa.

Anteeksi, käyn vain puuteroimassa...

Kylppärini odottaa uutta aikaa. Aikaa, jolloin vanhat kaakelit hakataan pois, jolloin vessanpytyssä ei ole enää vaaleanpunaista rengasta ja käsisuihku ei vuoda. Aikaa, jolloin lattiakaakelit pysyvät paikoillaan kynnyksessä ja käsiallas vaihtuu sellaiseen, jossa on ehjä pinnoite. Aikaa, jolloin saunassa on toimiva kiuas ja vessan katossa ihan oikea lamppu.

Vaikka kylppäri odottaakin, ovi ukkoin ja akkain huoneeseen ei enää odota...

... vaan sai koristuksekseen tällaisen kyltin. Idea syntyi jo aikaa sitten hamstrattuani itselleni serkun anopin vanhat piparkakkumuotit. Taustaksi löytyi Tiimarin alelaarista pastellisävyinen puputaulu, joka maalasin valkoiseksi. Piparimuotit kiinnitin ihan vaan muutamalla tipalla puuliimaa, ja ainakin toistaiseksi ovat pysyneet hyvin paikoillaan.

Paketoituja

Pukinkontiin ei täksi jouluksi valmistunut kovinkaan paljon mitään omatekoista, mutta jotain pientä kumminkin. Kuten tuo kummitytön pakettiin kääritty kaulaliina. Kuten huomaatte, en ole mikään järin taidokas virkkuukoukun käyttäjä, mutta takuulla lahjassa on ainakin se kuuluisa "käsintehdyn leima". :)

Ja tottakai lahjoin myös heijastinkukin. Tällaisia erivärisillä nauhoilla piristettyjä, aikaisempaa pienempiä kukkia tein mm. kummitytöille ja niiden siskoille ja tilaustyönä myös ystävien kummitytöille ja ....

 

 

Kuin tuiketta tähtien

Hallin ja rappujen välinen kaide olisi kuin tehty muhkean, jouluisen havuköynnöksen paikaksi. Köynnöstä en kuitenkaan lähtenyt väkertämään, mutta samaa fiilistä hain tällä. Ostin Tiimarin alelaarista rumilla lumiukonkuvilla koristeltuja, kaikenkirjavia peltiastioita ja huitasin niiden pintaan pari kerrosta mustaa maalia. Vuorasin pönikät sisäpuolelta muovipusseilla, jotta havuja voi myös kastella. Kuusenoksien ja puolukanvarpujen seuraksi viritin jouluvalot.

Herttaista

Jouluisat väkertelyt metsän aarteista jatkuvat. Sammalsydän roikkuu nyt ulko-ovessani toivottamassa tervetulleeksi tutut ja vieraat.

Jouluisaa

Marraskuussa joulutouhotus ahdisti suuresti. Pimeyden ja vesisateiden keskellä markettien muovikoristeet, konvehtirasiavuoret ja taustalla soineet joulurallit karkoittivat joulumielen minusta jonnekin hyvin, hyvin kauas. Liikaa välkettä, liikaa meteliä, liian aikaisin. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut houkutella hyvää ja rauhallista (joulun) tunnelmaa luokseni.

 

Kotiin olen jouluisaa tunnelmaa tuonut kulkemalla metsän kautta. Sammaleet päätyivät peltiseen piirakkavuokaan ja saivat keskelleen lämpimän kynttilänvalon.

Se aika vuodesta, osa 2

On tullut taas väkerrettyä kynttilöitä. Niiden tekeminen on jotenkin kovin koukuttavaa ja melkein meditatiivista, enkä osaa edes sanoa miksi. Myyjäismyyntiin meni tämänkertaisesta satsista osa, osalla lahjotaan lähimmäisiä. Taidan talven aikana pistää kynttiläpajan vielä pystyyn, jotta omatkin kynttilävarastot pysyisivät riittävän täysinä.

Myyjäiset

Eilen oli joulumyyjäiset täällä ja minulla ihanaisen serkkuni kanssa yhteinen myyntipöytä. Serkku oli vääntänyt - kuten kuvasta näkyy - rautalankaa ja risuja: kransseja, koukkuja , joulukoristeita... Minä olin liikkellä tutulla setillä, eli pöydälle kasasin kynttilöitä, heijastimia, rintarosseja ja liitutauluja.

Jos sitten ensi vuonna aloittaisi myyjäisvalistelut ajoissa ja tekisi uusia tuotteita ja kokeilisi myyntionneaan muissakin myyjäisissä... No, katellaan...

Keijun kuoret

Taannoisissa kurpitsajuhlissa pukeuduin metsänkeijuksi. Asun suunnittelu ja väkertäminen oli tosi hauskaa ja olin varsin tyytyväinen lopputulokseen: metsäisiin väreihin, murattiseppeleeseen, neuleen ja keveiden kankaiden liittoon. Niin kuin kovin usein käy, hilluin juhlissa kamera kädessä, enkä sitten itse juurikaan kuvisssa näy. Tällä kertaa se vähän harmittaakin: olisi ollut kiva saada puku ikuistettua pikseleiksi. Ihan vaurioitta keiju ei vauhdikkaasta illasta selvinnyt :) mutta jotain puvusta on vielä jäljellä: siivet, alushame, hihan hulmukkeet...

Pikahelmet

Tuli mieliteko ja tarve saada pitkät, iloiset helmet. Kaapista löytyi puuhelmistä tehty rannerengas ja satiininauhaa. Siinä se.

Pihanurkka

Huoneen nurkassa ollaa viime aikoina oltu ihan pihalla! Vaan mukavapa on pihalla näin kesäaikaan ollakin.

Viime kuunvaihteessa luonani vieraili reippaita talkoolaisia, jotka rakensivat pihalle uuden pation. Itse toimin lähinnä suunnittelu-, työnjohto- ja lankunkantotehtävissä. Patiosta tuli tosi nätti, suurkiitos tekijöille!



Samalla saatiin tontin nurkalla kyyhöttänyt vanha kaivonrengas tönityksi keskelle pihaa. Talkooryhmä askaroi hienon kannen ja pihapöytä oli valmis. Tykkään!

Ja ihan omin pikku kätösin uudistin hieman "kivipuutarhaani", vieläkin se kaipaisi lisää massaa. Täytyy tehdä kivienkeräysretki joku ehtoo.

Kesäkukkia

Työkaverikin halusi rintarossin takkinsa kaulukseen. Nämä kukkaset kukkivat kesäisesti mustavalkoisina.

Väkersin ruusukkeita kaksin kappalain, jotta työkaverilla olisi mistä valita. Hän valitsi molemmat.

Takin kaulukseen

Hui hai, miten aika hurahtaa vauhdilla. Viime postauksessani vasta aavisteltiin kevättä ja nyt ollaan jo vapussa!

Koskapa heijastinkukkien sesonki ei ole nyt kuumimmillaan, päätin väkertää vähemmän heijastavia ruusukkeita takin kaulukseen.


Eivätkös nämä käy ihan hyvin vappukukista? Tai ehkä vappu vaatisi jotain vähän värikkäämpää. Tämä ruskeampi versio pääsi heti käyttöön kirppisnahkatakin rintarossiksi. Tuo toinen hakee vielä paikkaansa. Se kun on ehkä vähän turhan romantillinen...

Lady in red

En ole saannut tartuttua puikkoihin tai ompelukoneeseen. En edes lastaan ja hiomapaperiin. Jotain kuintenkin sormet syyhyävät tekemään. Jotain yksinkertaista ja nopeaa. Ja väriäkin pitäisi elämään saada...

Vaatehuoneen perältä kaivoin esiin vanhoja vaatteita. Sellaisia, jotka ovat kaikin puolin kelpoja, mutta joita ei vaan tule pidettyä. Sellaisia, jotka kerta toisensa jälkee vippaa kirpputorille menevien kasaan ja nappaa sieltä takaisin viime hetkellä. Hailukan beessi paitamekko on jo miltein 10 vuotta vanha. Pusero, jonka ruudut ovat lähes neonvihreät, on puolet nuorempi.

Dylonväriä, suolaa ja pesukone pyörimään. Lopputuloksena uusi punaisempi elämä.

Väriterapiaa

Maaliskuun aurinko saa janoamaan väriä! Kotona suunnittelen keittiön tuolien maalamista. Alkuperäinen suunnitelma valkoisista tuolesta horjuu ja mielessä kangastelee sinistä, punaista ja vihreää. Talven aikana ommellut sohvatyynyt eivät siis selvästikään riitä kodin väriläiskiksi.



Ei siis ihme, että taannoinen kirpputorikierros meni väri-ilotteluksi. Mikäs sen mukavampaa. Katsokaa nyt noita värejä ja kuoseja! Retroa, retroa.



Aarrekasan päälimmäisenä on verhoja ja tyynyliinoja ompeluksia varten. Vihreä kangas on kotimainen kotelomekko 1960-luvulta, josta maksoin vain 2 euroa ja joka pääsee heti sellaisenaan käyttöön, kunhan ilmat lämpiävät. Alimmaisena on käyttämätön 1970-luvun pussilakana myyntipakkauksessaan. Mitä löytöjä!

Kaivelin väriä esiin myös kaapeistani. Löytyi käyttökelvottomassa kunnossa oleva 1990-luvulla ostettu helminauha.



Värit ovat mahtavat, mutta korua olen käyttänyt tosi vähän, se kun on turhan pitkä ja raskas. Näpertelyn jälkeen kaulalla keikkuivat lyhyemmät pikkuhelmet ja materiaalia jäi vielä parin kaulanauhan verran. Tässä on nyt vain se ongelma, että näitä helmiä katsellessani päässäni alkaa välittömästi soida Helen Hoffnerin Summer of love. Nuorena tyttönä kun ostin helminauhan ja Hoffnerin cd:n suurinpiirtein samoihin aikoihin...