Hyvää joulua!

Voiko olla suloisempaa tonttua kuin tämä? Se on kummityttöni äitinsä avustuksella tekemä ja minusta se on valloittava, varsinainen hyvän mielen tuoja.

Tontun myötä haluan toivottaa teille kaikille rentouttavaa ja inspiroivaa joulun aikaa!

Kuin tuiketta tähtien

Hallin ja rappujen välinen kaide olisi kuin tehty muhkean, jouluisen havuköynnöksen paikaksi. Köynnöstä en kuitenkaan lähtenyt väkertämään, mutta samaa fiilistä hain tällä. Ostin Tiimarin alelaarista rumilla lumiukonkuvilla koristeltuja, kaikenkirjavia peltiastioita ja huitasin niiden pintaan pari kerrosta mustaa maalia. Vuorasin pönikät sisäpuolelta muovipusseilla, jotta havuja voi myös kastella. Kuusenoksien ja puolukanvarpujen seuraksi viritin jouluvalot.

Herttaista

Jouluisat väkertelyt metsän aarteista jatkuvat. Sammalsydän roikkuu nyt ulko-ovessani toivottamassa tervetulleeksi tutut ja vieraat.

Jouluisaa

Marraskuussa joulutouhotus ahdisti suuresti. Pimeyden ja vesisateiden keskellä markettien muovikoristeet, konvehtirasiavuoret ja taustalla soineet joulurallit karkoittivat joulumielen minusta jonnekin hyvin, hyvin kauas. Liikaa välkettä, liikaa meteliä, liian aikaisin. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut houkutella hyvää ja rauhallista (joulun) tunnelmaa luokseni.

 

Kotiin olen jouluisaa tunnelmaa tuonut kulkemalla metsän kautta. Sammaleet päätyivät peltiseen piirakkavuokaan ja saivat keskelleen lämpimän kynttilänvalon.

Se aika vuodesta, osa 2

On tullut taas väkerrettyä kynttilöitä. Niiden tekeminen on jotenkin kovin koukuttavaa ja melkein meditatiivista, enkä osaa edes sanoa miksi. Myyjäismyyntiin meni tämänkertaisesta satsista osa, osalla lahjotaan lähimmäisiä. Taidan talven aikana pistää kynttiläpajan vielä pystyyn, jotta omatkin kynttilävarastot pysyisivät riittävän täysinä.

Myyjäiset

Eilen oli joulumyyjäiset täällä ja minulla ihanaisen serkkuni kanssa yhteinen myyntipöytä. Serkku oli vääntänyt - kuten kuvasta näkyy - rautalankaa ja risuja: kransseja, koukkuja , joulukoristeita... Minä olin liikkellä tutulla setillä, eli pöydälle kasasin kynttilöitä, heijastimia, rintarosseja ja liitutauluja.

Jos sitten ensi vuonna aloittaisi myyjäisvalistelut ajoissa ja tekisi uusia tuotteita ja kokeilisi myyntionneaan muissakin myyjäisissä... No, katellaan...

Se aika vuodesta, osa 1

On jälleen se aika vuodesta. Aika antaa heijastavien sydänten säihkyä pimeässä. Ja aika minun tehdä niitä ihmisten iloksi ja turvaksi :)

Välityö

Olin vannonut, etten uusiin kutimiin tartu ennen kuin The Mytty on valmis. Työkaverin myssy oli kuitenkin niin inspiroiva, että oli ihan pakko tehdä itsellekin pipo. Sitä paitsi pipoja ei voi olla liikaa. Eikä sitä ihminen voi aina kulkea musta pipo päässä. Puikoille siis vilahti Novitan Nallea ja Puroa.

On muuten yllättävän vaikeaa kuvata tässä pimeydessä omassa päässä olevaa myssyä.

Keijun kuoret

Taannoisissa kurpitsajuhlissa pukeuduin metsänkeijuksi. Asun suunnittelu ja väkertäminen oli tosi hauskaa ja olin varsin tyytyväinen lopputulokseen: metsäisiin väreihin, murattiseppeleeseen, neuleen ja keveiden kankaiden liittoon. Niin kuin kovin usein käy, hilluin juhlissa kamera kädessä, enkä sitten itse juurikaan kuvisssa näy. Tällä kertaa se vähän harmittaakin: olisi ollut kiva saada puku ikuistettua pikseleiksi. Ihan vaurioitta keiju ei vauhdikkaasta illasta selvinnyt :) mutta jotain puvusta on vielä jäljellä: siivet, alushame, hihan hulmukkeet...

Pikahelmet

Tuli mieliteko ja tarve saada pitkät, iloiset helmet. Kaapista löytyi puuhelmistä tehty rannerengas ja satiininauhaa. Siinä se.

Sydämellisempää

Heijastava rintakukka sai uuden, hitusen söpömmän muodon kahden sydänhelmen myötä.

Osaksi maisemaa

Sain kesäisellä mökkivisiitillä suorittaakseni tehtävän: keittiön ikkunasta ikävästi näkyvä, valkoisuuttaan huutava sähkökaappi piti jotenkin maisemoida. Ja sitten siihen piti keksiä vielä "jotain kivaa".

Ei muuta kuin vihreää maalia kaapin pintaan. Yllättävän hyvin kaappi maalaamisen jälkeen hävisikin osaksi männikköä.



Maalasin kaappiin Altan kalliopiirrosten inspiroimia poroja, hirviä ja peuroja sekä veneellisen miehiä ruijanpallasta kalastamassa. Kuviot maalasin vain hieman taustaväristä poikkeavalla maalilla: ne huomaa vasta kun tallustaa riittävän lähelle kaappia.

Pihanurkka

Huoneen nurkassa ollaa viime aikoina oltu ihan pihalla! Vaan mukavapa on pihalla näin kesäaikaan ollakin.

Viime kuunvaihteessa luonani vieraili reippaita talkoolaisia, jotka rakensivat pihalle uuden pation. Itse toimin lähinnä suunnittelu-, työnjohto- ja lankunkantotehtävissä. Patiosta tuli tosi nätti, suurkiitos tekijöille!



Samalla saatiin tontin nurkalla kyyhöttänyt vanha kaivonrengas tönityksi keskelle pihaa. Talkooryhmä askaroi hienon kannen ja pihapöytä oli valmis. Tykkään!

Ja ihan omin pikku kätösin uudistin hieman "kivipuutarhaani", vieläkin se kaipaisi lisää massaa. Täytyy tehdä kivienkeräysretki joku ehtoo.

Kesäkukkia

Työkaverikin halusi rintarossin takkinsa kaulukseen. Nämä kukkaset kukkivat kesäisesti mustavalkoisina.

Väkersin ruusukkeita kaksin kappalain, jotta työkaverilla olisi mistä valita. Hän valitsi molemmat.

Takin kaulukseen

Hui hai, miten aika hurahtaa vauhdilla. Viime postauksessani vasta aavisteltiin kevättä ja nyt ollaan jo vapussa!

Koskapa heijastinkukkien sesonki ei ole nyt kuumimmillaan, päätin väkertää vähemmän heijastavia ruusukkeita takin kaulukseen.


Eivätkös nämä käy ihan hyvin vappukukista? Tai ehkä vappu vaatisi jotain vähän värikkäämpää. Tämä ruskeampi versio pääsi heti käyttöön kirppisnahkatakin rintarossiksi. Tuo toinen hakee vielä paikkaansa. Se kun on ehkä vähän turhan romantillinen...

Lady in red

En ole saannut tartuttua puikkoihin tai ompelukoneeseen. En edes lastaan ja hiomapaperiin. Jotain kuintenkin sormet syyhyävät tekemään. Jotain yksinkertaista ja nopeaa. Ja väriäkin pitäisi elämään saada...

Vaatehuoneen perältä kaivoin esiin vanhoja vaatteita. Sellaisia, jotka ovat kaikin puolin kelpoja, mutta joita ei vaan tule pidettyä. Sellaisia, jotka kerta toisensa jälkee vippaa kirpputorille menevien kasaan ja nappaa sieltä takaisin viime hetkellä. Hailukan beessi paitamekko on jo miltein 10 vuotta vanha. Pusero, jonka ruudut ovat lähes neonvihreät, on puolet nuorempi.

Dylonväriä, suolaa ja pesukone pyörimään. Lopputuloksena uusi punaisempi elämä.

Väriterapiaa

Maaliskuun aurinko saa janoamaan väriä! Kotona suunnittelen keittiön tuolien maalamista. Alkuperäinen suunnitelma valkoisista tuolesta horjuu ja mielessä kangastelee sinistä, punaista ja vihreää. Talven aikana ommellut sohvatyynyt eivät siis selvästikään riitä kodin väriläiskiksi.



Ei siis ihme, että taannoinen kirpputorikierros meni väri-ilotteluksi. Mikäs sen mukavampaa. Katsokaa nyt noita värejä ja kuoseja! Retroa, retroa.



Aarrekasan päälimmäisenä on verhoja ja tyynyliinoja ompeluksia varten. Vihreä kangas on kotimainen kotelomekko 1960-luvulta, josta maksoin vain 2 euroa ja joka pääsee heti sellaisenaan käyttöön, kunhan ilmat lämpiävät. Alimmaisena on käyttämätön 1970-luvun pussilakana myyntipakkauksessaan. Mitä löytöjä!

Kaivelin väriä esiin myös kaapeistani. Löytyi käyttökelvottomassa kunnossa oleva 1990-luvulla ostettu helminauha.



Värit ovat mahtavat, mutta korua olen käyttänyt tosi vähän, se kun on turhan pitkä ja raskas. Näpertelyn jälkeen kaulalla keikkuivat lyhyemmät pikkuhelmet ja materiaalia jäi vielä parin kaulanauhan verran. Tässä on nyt vain se ongelma, että näitä helmiä katsellessani päässäni alkaa välittömästi soida Helen Hoffnerin Summer of love. Nuorena tyttönä kun ostin helminauhan ja Hoffnerin cd:n suurinpiirtein samoihin aikoihin...

Lahjapussi

Kummitytöistä pienin täytti vuosia (taas! miten lapset voivat kasvaa niin nopeasti?). Varsinainen lahja löytyi tällä kertaa kaupan tangosta, mutta lisukkeeksi ja kääreeksi päätin ommella pussukkaisen.



Pussiin voi säilöä salaisuuksia tai vaikka jumppatossut. Eikö? Osa kankaista on taas kierrätyskamaa: vanhaa pussilakanaa ja käytöstä syrjäytynyttä essua.

Heijastuspintaa

Viime aikoina on tullut taas väsättyä näitä

Ja näitä

Ja niistä on tykätty! Mahtavaa! Kiitokset Helsingin suuntaan!

Viime vuoden satoa

Olen muutaman kerran tullut maininneeksi mystisistä myyjäisistä, jonne valmistin kynttilöitä ja nirunaru-essumekkosia. Lienee aika saattaa päivänvaloon lisää sitä myyjäistarjontaa, jota minun myyntipöydältäni tuolloin taannoin löytyi.

Unten mailla ja Palaan pian -teksteillä varustettujen ovikylttien lisäksi maalasin myyjäisiin liitutauluja. Liitutaulujen kuvissa seikkailivat lähinnä sammakot ja prinsessat, mutta myös kotimaiset makeat marjat.

Kuten ensimmäisen kippolakin ompelemisen jälkeen uhosin, tein lakista myös lämpimämpiä versioita. Päähineet ovat varsinaisia kuperkeikka-lakkeja, sillä niistä voi paraatipuoleksi kääntää myös printtikuviosen "vuoren".

Kuperkeikka-kippolakit ja -kaulaliinat ovat pääosin kierrätyskamaa: vanhoista verhoista, pöytäliinoista ja fleesehuovista ommeltuja.

Tietysti myin myös heijastimia. Ja sitten näitä pikku suloisuuksia: magneettinappeja. Oiva tapa hyödyntää ompeluksista ylijäävät pienet kankaan palat.

Hiljainen nurkka

Myyjäiset tulivat ja menivät. Joulu tuli ja meni. Vuosikin vaihtui. Huoneen nurkassa vaan on ollut perin hiljaista. No, ei ole käsityörintamalla ollut kovin vilkasta, ja se vähä, mitä olen saanut aikaiseksi, on pääsääntöisesti jäänyt kuvaamatta. Ylläoleva sydänkoriste tuli sentään näperreltyä lapsuudenystävälle synttärimuistiaiseksi....

Yksi syy blogi- ja tuotantohiljaisuuteen on tämä:



The Mytty. Jonain päivänä siitä pitäisi tulla villatakki. En ole mikään järin nopea kutoja ja aina välillä kyllästyn koko projektiin, joten valmista jälkeä on odotettavissa noin marraskuussa ;)