sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Jouluisaa
Vietin joulun paikassa, jossa kuutamo valaisi meren jään, hanget kimmelsivät metsässä ja kaikkialla vallitsi rikkumaton rauha ja hiljaisuus.
Sisällä, vanhempieni mökillä, oli jouluisa tunnelma. Takkatulen loimutessa ja kynttilöiden valaistessa lötköteltiin äidin verhoamiin tyynyihin nojaillen ja kirjoja lukien.
Ja tietysti syötiin paljon ja hyvin, olihan joulu. Itse tehtyjä ja kauniisti esille asetettuja ruokia ja herkkuja.
lauantai 18. joulukuuta 2010
Todistusaineistoa
Edellä mainitut myyjäiset tosiaankin tulivat ja menivät. Tunnelma oli mukava, väkeä vilisi nurkissa kiitettävät määrät ja oma myyntikin oli ihan ilahduttava. Myyjäistelin serkkuni kanssa, mutta myimme myös hänen työkaverinsa ja minun isäni tekosia.
Myyjäistuotteet jäivät edellisten vuosien malliin kunnolla kuvaamatta, mutta pari kuvaa tuli sentään myyntipöydästä napattua.
Tänä vuonna pukin konttiin ei ole päätymässä mitään omin käsin tuotettua ja kotonakin jouluniperrykset ja näperrykset ovat jääneet ihan minimiin...
lauantai 4. joulukuuta 2010
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Myyjäispajailua
Se ainoa myyntitapahtuma, johon näperelyineni vuosittain osallistun, kurkkii jo ihan nurkan takana. Valmistelut aloitettiin tänä vuonna serkkulikan kanssa hyvissä ajoin. Vietimme mökkiviikonlopun saunoen, syöden ja askarrellen.
Hyvissä ajoin aloittaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että mitään olisi varsinaisesti vielä valmiina. Ehei. Osaa myytävistä tuotteista en ole vielä edes aloittanut. Tyypillistä. Jotain sentään olen saanut lähes myyntikuntoon: heijastavia lintuja ja vaakunoita vaikka talvitakkiin laitettavaksi.
Hyvissä ajoin aloittaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että mitään olisi varsinaisesti vielä valmiina. Ehei. Osaa myytävistä tuotteista en ole vielä edes aloittanut. Tyypillistä. Jotain sentään olen saanut lähes myyntikuntoon: heijastavia lintuja ja vaakunoita vaikka talvitakkiin laitettavaksi.
tiistai 9. marraskuuta 2010
Pipopari
Serkku tilasi pipon. Toiveena oli jotain ruskeavalkoista. Tikuttelin ensin yhden viimevuotisen pipomallin mukaan. Sen verran mukavaa oli kutominen pitkästä aikaa, että samaan syssyyn syntyi toinenkin, hieman ohuempi yksilö. Nyt pitäisi vain serkkulikan päättää, kumman hän haluaa.
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Onni on uudet villasukat
Perhetuttu, oikeastaan äitini ystävätär, oli kutonut sukat ja halusi antaa ne minulle. Hän oli tuonut ne mukanaan vieraillessaan vanhempieni mökillä loppukesästä. Sain ne matkaani viime viikonloppuna kotipuolessa käydessä.
Sukat ovat ihanat, tyttömäiset ja sievät. Yleensä riemastun sitä enemmän mitä pidempi sukan varsi on, mutta silti ihastuin näihin oitis.
Minusta on aivan mahtavaa saada itse kudottuja sukkia ja lapasia. Ne ovat ihan parhaita lahjoja. Jo siksikin, että käytän molempia tosi paljon ja siksi kumpiakaan ei voi koskaan olla liikaa. Näissä nyt saaduissa "tv:n katselu -sukissa" lämmittää mieltä erityisesti myös tieto siitä, keneltä ne ovat. En ole valitettavasti nähnyt kyseistä rouvaa varmaankaan kymmeneen vuoteen - ja silti olen ollut hänen ajatuksissaan näiden sukkien kohdalla. Se on hymyilyttävää.
Pitkästä aikaa kaivelin itsekin kutimen esiin. Kyseessä on pieni tilaustyö, joka toivottavasti valmistuu pian.
Sukat ovat ihanat, tyttömäiset ja sievät. Yleensä riemastun sitä enemmän mitä pidempi sukan varsi on, mutta silti ihastuin näihin oitis.
Minusta on aivan mahtavaa saada itse kudottuja sukkia ja lapasia. Ne ovat ihan parhaita lahjoja. Jo siksikin, että käytän molempia tosi paljon ja siksi kumpiakaan ei voi koskaan olla liikaa. Näissä nyt saaduissa "tv:n katselu -sukissa" lämmittää mieltä erityisesti myös tieto siitä, keneltä ne ovat. En ole valitettavasti nähnyt kyseistä rouvaa varmaankaan kymmeneen vuoteen - ja silti olen ollut hänen ajatuksissaan näiden sukkien kohdalla. Se on hymyilyttävää.
Pitkästä aikaa kaivelin itsekin kutimen esiin. Kyseessä on pieni tilaustyö, joka toivottavasti valmistuu pian.
maanantai 11. lokakuuta 2010
Taas näitä :)
Edelliset rintarossit etsivät itselleen toisenlaisen kauppapaikan, mutta väkersin blogin puotiinkin taas muutaman.
Ja näitä on varmasti luvassa vielä syksyn ja talven aikana lisää...
Ja näitä on varmasti luvassa vielä syksyn ja talven aikana lisää...
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Bling bling
Joskus kirpputoreilla tulee vastaan asioita, joita ei yksinkertaisesti vain voi olla ostamatta. Ei, vaikka ostokselle ei ole mitään järkevää perustetta. Yllättävälle löydölle, aarteelle, on vain tarjottava uusi koti ja odotettava sitä hetkeä, jolloin kirkastuu ajatus siitä, mitä aarteella tehdään.
Minä kannoin perjantaina kotiin hauskan aarteen.
Vai mitä sanotte tästä?! Kolme laatikollista paljetteja. Suurin osa vielä täysin iskemättömänä käätymäisesti narulla toisiinsa kiinnitettynä. Hopeisia ja kultaisia sekä - suosikkini - purppuraisia.
Näistähän saa tehtyä vaikka mitä. Ihan vielä en tiedä mitä se vaikka mitä on, mutta varmasti jonain päivänä idea välkähtää päähäni. Siihen asti paljetit saavat kimaltaa ihanan kulahtaneissa laatikoisaan. Bling bling.
Minä kannoin perjantaina kotiin hauskan aarteen.
Vai mitä sanotte tästä?! Kolme laatikollista paljetteja. Suurin osa vielä täysin iskemättömänä käätymäisesti narulla toisiinsa kiinnitettynä. Hopeisia ja kultaisia sekä - suosikkini - purppuraisia.
Näistähän saa tehtyä vaikka mitä. Ihan vielä en tiedä mitä se vaikka mitä on, mutta varmasti jonain päivänä idea välkähtää päähäni. Siihen asti paljetit saavat kimaltaa ihanan kulahtaneissa laatikoisaan. Bling bling.
torstai 7. lokakuuta 2010
torstai 26. elokuuta 2010
Puoti aukesi
Rintarosseja, olkaa hyvät! Tällä kertaa kovin kesäisissä väreissä.
Tervetuloa poikkemaan Nurkkakauppaan, sieltä niitä saa.
Tervetuloa poikkemaan Nurkkakauppaan, sieltä niitä saa.
Istu ja bloggaa!
Luulitteko jo, että tämä blogi on vaipunut kokonaan unoholan suohon? No siltä vähän tuntui jo täälläkin päässä, mutta tässä sitä taas vaan ollaan. Blogin lisäksi paitsiossa ovat olleet käsityöt kaiken kaikkiaan, mutta silläkin suunnalla tuntuu pientä virkeyttä olevan ilmassa, jee.
Jos minä olenkin ollut väkertelemättä, niin onneksi muut eivät. Vanhempieni etevissä käsissä pari vanhaa tuolia saivat uuden ihanan elämän, ja sopivat nyt asuntooni kuin nenä päähän.
Jos minä olenkin ollut väkertelemättä, niin onneksi muut eivät. Vanhempieni etevissä käsissä pari vanhaa tuolia saivat uuden ihanan elämän, ja sopivat nyt asuntooni kuin nenä päähän.
maanantai 4. tammikuuta 2010
Anteeksi, käyn vain puuteroimassa...
Kylppärini odottaa uutta aikaa. Aikaa, jolloin vanhat kaakelit hakataan pois, jolloin vessanpytyssä ei ole enää vaaleanpunaista rengasta ja käsisuihku ei vuoda. Aikaa, jolloin lattiakaakelit pysyvät paikoillaan kynnyksessä ja käsiallas vaihtuu sellaiseen, jossa on ehjä pinnoite. Aikaa, jolloin saunassa on toimiva kiuas ja vessan katossa ihan oikea lamppu.
Vaikka kylppäri odottaakin, ovi ukkoin ja akkain huoneeseen ei enää odota...
... vaan sai koristuksekseen tällaisen kyltin. Idea syntyi jo aikaa sitten hamstrattuani itselleni serkun anopin vanhat piparkakkumuotit. Taustaksi löytyi Tiimarin alelaarista pastellisävyinen puputaulu, joka maalasin valkoiseksi. Piparimuotit kiinnitin ihan vaan muutamalla tipalla puuliimaa, ja ainakin toistaiseksi ovat pysyneet hyvin paikoillaan.
Vaikka kylppäri odottaakin, ovi ukkoin ja akkain huoneeseen ei enää odota...
... vaan sai koristuksekseen tällaisen kyltin. Idea syntyi jo aikaa sitten hamstrattuani itselleni serkun anopin vanhat piparkakkumuotit. Taustaksi löytyi Tiimarin alelaarista pastellisävyinen puputaulu, joka maalasin valkoiseksi. Piparimuotit kiinnitin ihan vaan muutamalla tipalla puuliimaa, ja ainakin toistaiseksi ovat pysyneet hyvin paikoillaan.
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Paketoituja
Ja tottakai lahjoin myös heijastinkukin. Tällaisia erivärisillä nauhoilla piristettyjä, aikaisempaa pienempiä kukkia tein mm. kummitytöille ja niiden siskoille ja tilaustyönä myös ystävien kummitytöille ja ....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)