Muutin - muutuinko?

Itseasiassa muutan hiljalleen. Tänne. Uusiin oloihin, Bloggerin koloihin. Tänne ei muuta vain Himmun huone vaan myös Huoneen nurkka. Nämä kaksi blogia kun yhdistyvät nyt. Näin. Hiljalleen, kuten jo sanoin.

Jouluisaa

Vietin joulun paikassa, jossa kuutamo valaisi meren jään, hanget kimmelsivät metsässä ja kaikkialla vallitsi rikkumaton rauha ja hiljaisuus.

Sisällä, vanhempieni mökillä, oli jouluisa tunnelma. Takkatulen loimutessa ja kynttilöiden valaistessa lötköteltiin äidin verhoamiin tyynyihin nojaillen ja kirjoja lukien.

Ja tietysti syötiin paljon ja hyvin, olihan joulu. Itse tehtyjä ja kauniisti esille asetettuja ruokia ja herkkuja.

Todistusaineistoa

Edellä mainitut myyjäiset tosiaankin tulivat ja menivät. Tunnelma oli mukava, väkeä vilisi nurkissa kiitettävät määrät ja oma myyntikin oli ihan ilahduttava. Myyjäistelin serkkuni kanssa, mutta myimme myös hänen työkaverinsa ja minun isäni tekosia.

Myyjäistuotteet jäivät edellisten vuosien malliin kunnolla kuvaamatta, mutta pari kuvaa tuli sentään myyntipöydästä napattua.

Tänä vuonna pukin konttiin ei ole päätymässä mitään omin käsin tuotettua ja kotonakin jouluniperrykset ja näperrykset ovat jääneet ihan minimiin...

Myyjäisiin!

Huomenna tänne:

http://www.sarka.fi/index.asp?yv=2&av=267&kieli=1


Nähdään!

Myyjäispajailua

Se ainoa myyntitapahtuma, johon näperelyineni vuosittain osallistun, kurkkii jo ihan nurkan takana. Valmistelut aloitettiin tänä vuonna serkkulikan kanssa hyvissä ajoin. Vietimme mökkiviikonlopun saunoen, syöden ja askarrellen.

Hyvissä ajoin aloittaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että mitään olisi varsinaisesti vielä valmiina. Ehei. Osaa myytävistä tuotteista en ole vielä edes aloittanut. Tyypillistä. Jotain sentään olen saanut lähes myyntikuntoon: heijastavia lintuja ja vaakunoita vaikka talvitakkiin laitettavaksi.

Pipopari

Serkku tilasi pipon. Toiveena oli jotain ruskeavalkoista. Tikuttelin ensin yhden viimevuotisen pipomallin mukaan. Sen verran mukavaa oli kutominen pitkästä aikaa, että samaan syssyyn syntyi toinenkin, hieman ohuempi yksilö. Nyt pitäisi vain serkkulikan päättää, kumman hän haluaa.

Onni on uudet villasukat

Perhetuttu, oikeastaan äitini ystävätär, oli kutonut sukat ja halusi antaa ne minulle. Hän oli tuonut ne mukanaan vieraillessaan vanhempieni mökillä loppukesästä. Sain ne matkaani viime viikonloppuna kotipuolessa käydessä.

Sukat ovat ihanat, tyttömäiset ja sievät. Yleensä riemastun sitä enemmän mitä pidempi sukan varsi on, mutta silti ihastuin näihin oitis.

Minusta on aivan mahtavaa saada itse kudottuja sukkia ja lapasia. Ne ovat ihan parhaita lahjoja. Jo siksikin, että käytän molempia tosi paljon ja siksi kumpiakaan ei voi koskaan olla liikaa. Näissä nyt saaduissa "tv:n katselu -sukissa" lämmittää mieltä erityisesti myös tieto siitä, keneltä ne ovat. En ole valitettavasti nähnyt kyseistä rouvaa varmaankaan kymmeneen vuoteen - ja silti olen ollut hänen ajatuksissaan näiden sukkien kohdalla. Se on hymyilyttävää.

Pitkästä aikaa kaivelin itsekin kutimen esiin. Kyseessä on pieni tilaustyö, joka toivottavasti valmistuu pian.