Lady in red

En ole saannut tartuttua puikkoihin tai ompelukoneeseen. En edes lastaan ja hiomapaperiin. Jotain kuintenkin sormet syyhyävät tekemään. Jotain yksinkertaista ja nopeaa. Ja väriäkin pitäisi elämään saada...

Vaatehuoneen perältä kaivoin esiin vanhoja vaatteita. Sellaisia, jotka ovat kaikin puolin kelpoja, mutta joita ei vaan tule pidettyä. Sellaisia, jotka kerta toisensa jälkee vippaa kirpputorille menevien kasaan ja nappaa sieltä takaisin viime hetkellä. Hailukan beessi paitamekko on jo miltein 10 vuotta vanha. Pusero, jonka ruudut ovat lähes neonvihreät, on puolet nuorempi.

Dylonväriä, suolaa ja pesukone pyörimään. Lopputuloksena uusi punaisempi elämä.

Väriterapiaa

Maaliskuun aurinko saa janoamaan väriä! Kotona suunnittelen keittiön tuolien maalamista. Alkuperäinen suunnitelma valkoisista tuolesta horjuu ja mielessä kangastelee sinistä, punaista ja vihreää. Talven aikana ommellut sohvatyynyt eivät siis selvästikään riitä kodin väriläiskiksi.



Ei siis ihme, että taannoinen kirpputorikierros meni väri-ilotteluksi. Mikäs sen mukavampaa. Katsokaa nyt noita värejä ja kuoseja! Retroa, retroa.



Aarrekasan päälimmäisenä on verhoja ja tyynyliinoja ompeluksia varten. Vihreä kangas on kotimainen kotelomekko 1960-luvulta, josta maksoin vain 2 euroa ja joka pääsee heti sellaisenaan käyttöön, kunhan ilmat lämpiävät. Alimmaisena on käyttämätön 1970-luvun pussilakana myyntipakkauksessaan. Mitä löytöjä!

Kaivelin väriä esiin myös kaapeistani. Löytyi käyttökelvottomassa kunnossa oleva 1990-luvulla ostettu helminauha.



Värit ovat mahtavat, mutta korua olen käyttänyt tosi vähän, se kun on turhan pitkä ja raskas. Näpertelyn jälkeen kaulalla keikkuivat lyhyemmät pikkuhelmet ja materiaalia jäi vielä parin kaulanauhan verran. Tässä on nyt vain se ongelma, että näitä helmiä katsellessani päässäni alkaa välittömästi soida Helen Hoffnerin Summer of love. Nuorena tyttönä kun ostin helminauhan ja Hoffnerin cd:n suurinpiirtein samoihin aikoihin...